Kun äitiä vituttaa

Saako äitiä vituttaa? SAA!

Avaan asiaa tässä hiukan, jotta en kuulosta ihan hirveältä hirviöltä!

Muutimme Alexin ollessa 5-vuotta toiselle paikkakunnalle.

Kun Alex oli 5-vuotias, alkoi hänellä ns. käytöshäiriöt, raivareita. Ei mitään pieniä vaan ihan kunnon raivareita. Veti turpaan eskarissa toisia, ja samaan aikaan oli maailman ihanin poika.1-luokka oli helvettiä, raivarit pahenivat, ja vasta silloin poikani myös kertoi ensimmäistä kertaa kiusaamisesta.

Kiusaaminen ei ollut ainoastaan henkistä vaan myös fyysistä.

Tästä lähtien ollaan juostu psykologilla, psyiatrilla, ja kaikilla maailman kutistajilla. Aistiyliherkkä, muuten Alex oli ns. normaali. Ei löydetty mitään. Useat sanoivat, että saataa juurikin johtua vakavasta kiusaamisesta. 

Muutimme takaisin nykyiseen paikkaan, mutta edelleen on samat ongelmat. En tiedä onko ongelmat pahenneet vai parantuneet. Aggressiivisuus väheni, mutta tuli kiroilu, huorittelu, karkailu koulusta.

Nyt tilanne on se, että vituttaa. Se ihana poika joka yllättää aamukahvilla äitin, on aggressiivinen opettajaa kohtaan, on epäkunnioittava opettajaa kohtaan. Kotona ei niinkään ole näissä määrin, vaan :

Olimme kaupassa, keräsin ruokatarvikkeita kun Alex tuli nugetti paketin kanssa, ja sanoi että syödään nugetteja. Minä kieltäydyin ja sanoin että syömme tänään nakkikastiketta ja perunamuussia.

Alex kailottaa seuraavaksi kovaan ääneen: "AINA SUN SAATANAN HORORUOKIA" Koitan siinä hymyillä ja sanoa, että on hiljempaa.Poika kulkee nugettipaketin kanssa perässäni ja sanoo että haluaa ne eikä syö muuta. Menen kassalle maksamaan, kun poika vaan lähtee, ja ilmoittaa, ettei tule syömään siinä tapauksessa. Laitan pojalle viestin perään, klo 18 ruoka, tai seuraavaksi on iltapala. Poika lähettää iloiset viestit takaisin: HV paskapää. Jätän asian siihen.Klo 18, tulee soitto iloiselta pojalta, Alexilta:" Moi moi äiti anteeks että olen myöhässä, olen tulossa. 

Kuin 2 eri poikaa.

TAI

esim. poika pukee paidan, ottaa pois ja heittää lattialle, huutaa ja raivoaa koska laput ärsyttää, tai ne saatanan saumat, onko keksitty saumattomia sukkia?

Olen niin useasti epäillyt, ja epäilen itseäni vanhempana, enkö puhu tarpeeksi?

Olen halannut, puhunut, silittänyt,paijannut, puhunut ja puhunut lisää, olen huutanut, raivonnut, ottanut kännykän, antanut arestia HELVETTI KAIKEN MINKÄ KEKSIN, tuloksetta. Nyt löysin avun itselleni, ja siinä samalla pojalleni. VIHDOIN.

Löysin blogin, luin, itkin onnesta JA PAHOITTELUT, mutta tuntui niin mahtavata lukea, saada vertaistukea, hänen poikansa oli kopio omastani! Eli Mommy Be Good, siinä tuki  itselleni vaikka en häntä henkilökohtaisesti tunne, mutta kunnioitan ja arvostan häntä ja hänen blogia. Saan vertaistukea, ja vinkkejä. Hänen pojallansa on ADD.

Nyt olen saanut asiat rullaamaan niin, että 9.6 saamme lähetteen eteenpäin vihdoin ja toivottavasti nopeasti apua pojalle. Tutkitaan hutkitaan niin kauan kunnes löytyy syy, oli se ADD tai mikä tahansa.

Näen kuinka ihana ja kiltti poikani kärsii, koska ei ymmärrä käytöstänsä, eikä halua tehdä niin. Tytöt sanovat että haluavat että hään kuolee. Hänen itsetuntonsa kärsii. Nyt toivon että vihdoin selviää miksi hän käyttäytyy näin, ja hän saisi apua.

ÄITIÄ VITUTTAA! Kyllä vituttaa, aivan helvetisti, se kiltti poika joka halaa ennen kouluun lähtöä, tuo kukkia koulumatkalta, haluaa edelleen tulla kainaloon ja olla mun pikkunen, lyö ja huorittelee opettajaa. Mä en kasvattanut poikaa niin. Mä en halua, että opettajaa sattuu, mä en halua, että hän toimii noin, opetin paremmin. Ja se vitun wilma huutaa joka päivä. Joka päivä. Ja kun poika on kotona, on se kun eri persoona, paitsi huonoina hetkinä, niitä on kotona tosi vähän. Joten kyllä mua vituttaa, ja kyllä mua hävettää ja mä oon niin pahoillani. Opettajan sekä poikani puolesta. Kummatkin kärsii. Haluan auttaa poikaani, ja olen tehnyt kaiken, kaiken minkä vaan voin ja pystyn.

Saako siis äitiä vituttaa? Kyllä saa.

Mutta tää mutsi näkee sen nappisilmän, ja vaikka kuinka vituttaisi, mä muistutan sitä joka päivä kuinka paljon mä sitä rakastan, ja tuen ja uskon siihen edelleenkin.