HERMOLOMA aka JUHANNUS




Kuten olenkin kertonut, stressiä on riittänyt! Poikani tilanne ahdistaa minua, sekä häntä itseään. Eipä siinä tietty kaikki, vaan yrityksemme on muuttamassa tässä 3:n päivän sisällä, ja pyrimme tekemään sen töiden lomassa. Löysimme TÄYDELLISEN SPOTIN salongille, mutta EI NATSANNUT, oli muitakin hakijoita. Minä naiivina ja ainaisena optimistina, en edes ajatellut mahdollisuutta, että EMME SAISI PAIKKAA.

Lapset lähti torstaina kesälomailemaan, tietty tuli heti ikävä, mutta sain ansaitun PAON ARJESTA.

En ole nyt kahteen vuoteen pitänyt lomaa, kuten sanoin alussa sykin töitä enemmän kuin saisi, nyt vihdoin olen vähentänyt 10-17, paitsi kun lapset ovat kesälomailemassa teen taas 10-21. Rakastan poikaani enemmän kuin mitään, mutta on vaikeaa katsoa hänen tuskaansa, hänen raivoansa, koska näen, että hän ei halua käyttäytyä niin. Kauheinta mitä olen kokenut, on tämä avuttomuus, mitä tunnen, en pysty auttamaan, yritän keksin keinoja, kehitän, mietin YRITÄN, ja se ei auta. Se sattuu ja viiltää sydämeen. Stressi ja ahdistus siitä, on hyviäkin päiviä, mutta suru sydämessäni on jatkuva, ja huoli. Yrityksellä on riittänyt paljon asioita joita stressaan, se on minulle unelmani, se on minulle kolmas lapseni ja rakastan sitä, suojelen sitä, hoivaan sitä, ja haluan nähdä sen kukoistavan. Kaikki ei mene niinkuin strömssöössä, olemme uusia yrittäjiä, teemme virheitä ja opimme koko aika. Toivon, että asiat helpottuvat kummallakin saralla. Näistä syistä olen ollut kaljuuntumis pisteessä, olen kaivannut lomaa JA NYT SEN SAIN/SAIMME!

Mietimme, että vuokraamme mökin, tai lähdemme Tallinaan pari pvää sviitissä tekee ihmeitä, MUTTA BONGASIN Imatran kylpylä span sviitin, omalla saunalla, koiran sai mukaan ja maksoi 2:lta aikuiselta ja koiralta vain 300€ viikonloppu!

Ei muuta kun aivot narikkaan ja menoksi!


Maisemat olivat henkeä salpaavat parvekkeelta. Kyllä mieli lepäsi!


Rönttö vaatteet pälle, ja kirjaimellisesti kaaduin sohvalle. Sauna lämpeämään, ruoka tulille (oli oma keittiö) ja Juhannuksen viettoon!



Saunan jälkeen, päätimme lähteä tutustumaan paremmin paikkoihin. Hotellilta n. 200metrin päässä oli Nuottta, jossa ihmiset tanssivat ja hymyilivät, nauttivat live-musiikista ja kauniista maisemista, kuten mekin.


Illalla ulkoiluttaessamme koiraa, löysin prinssin, tai niin ainakin luulin, moiskautin suukon, mutta ei se mihinkään muuttunut! Ja olen 5-vuotiaasta asti tätä tehnyt, joten mahtaa olla paska tuuri kun ei yksikään muutu! XD


Seuraava aamu/päivä koitti, ja tiedättekö mitä minä tein, MINÄ NUKUIN, nukuin niin PITKÄÄN kun pystyin. Lähdimme Spahan, ja OOOHHHHHH, uin polskin kun lapsi, olimme vesihieronnoissa, voi herranjestas mikä olo! Niskat on olleet niin jumissa, sattui, ja yhtä äkkiä kipu oli poissa, ja olo oli miljoona kiloa kevyempi! Suihkun kautta sviittiin, jossa laitettiin sauna lämpeämään taas, ja ruoka tulille.



                                                                                 
En kertaakaan miettinyt mitään, jätin kaiken taakse, jotta saan oikeasti levätä. Ja nämä maisemat olivat enemmän kuin täydelliset totaaliseen lobotomiaan. Aivot olivat kirjaimellisesti narikassa. Nautin ja hengitin raitista ilmaa, ilman tietoa, ilman stressiä ilman suruja ja murheita.

                                   

Innostuin pieneksi luonto kuvaajaksikin siellä.



Lauantai yönä kävimme vielä grillailemassa makkaraa kodassa eli pudottamassa makkarat liekkeihin.

Yhteenvetona: Matka oli hauska, rentouttava, parempi mitä osasin kuvitella. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa.

 Lähdimme sunnuntaina, ja mitä lähemmäs auto lipui, tunsin lihasteni jäykentyvän. Tunsin aivojeni alkavan raksuttamaan, stressi kohotti päätänsä. Ahdistus. EI ei vielä, minulla on lomaa vielä tämä päivä, stressaan vasta maanantaina. Paluu arkeen oli alkanut, mutta soin itselleni loppu illan vielä aikaa nauttia seurasta, lefffasta ja mini loman jälkimainingeista!


Kommentit

Suositut tekstit