ÄITI EI ANNA RUOKAA

Kun mä olin pieni niin olin kesät mökillä, ja välillä puistossa. Puistossa  joissa oli aikuisia valvomassa, jossa sai ruokaa tai johon otettiin eväät. Näin tämä on meilläkin toiminut Allun kanssa (1kk isällä ja loput kotona), koska olen yksinhuoltaja, sekä yrittäjä minulla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa, ainakaan vielä.

Alex tuli sunnuntaina kotiin. Kaikki on mennyt täydellisesti tiistaihin asti. Ollut tosi jees, oon mennyt töihin, laittanut lautaselle valmiiksi ruoan, sanonut, että lämmittää, ja lähtee puistoon eväiden kanssa. Maanantai ja tiistai meni tosi hyvin, ei ollut kyllä tiistaina kun käynyt puistossa, ja lähtenyt ystävällensä ILMOITTAMATTA, mutta olipahan valvovan silmän alla.

Eilen sain puhelun josta menin sanattomaksi. Alexin ystävän äiti soitti, että Alex sanoi:

"OLEN AMMUSTA ILTAAN YKSIN, ENKÄ SAA RUOKAA, ENKÄ PÄÄSE KOTIIN."

Hieman häkeltyneenä, yritin nopeasti puhua sillä asiakkaani oli nenäni edessä. Kun lopetin asiakkaan, soitin takaisin ja kyselin, että mitä Alex on siellä selittänyt.

 Minkä takia koin olevani huono äiti? Minkä takia tulen surulliseksi ja ahdistun. MINKÄ TAKIA SELITTELEN MIKÄ ON TOTUUS!

Eilen jätin taas ruoan kaappiin, eväät  sanoin syö ruoka ja mene puistoon, tai jää vaikka kotiin, koska on sateinen päivä! Niin ei, poikani EI mennyt puistoon, eikä  jäänyt kotiin vaan meni kaverillensa, jonka äiti soitti huolestuneena. Hyvä että soitti ja tarkasti. Ei en pidä lastani nälässä, enkä ole aamusta iltaan edes töissä, vaan 10-17 max. Poikani ystävän äiti myös saattoi hänet kotiin, mutta kun minä tulin kotiin, ei poika ollut kotona! Ruoka ajasta myöhästyi myös. ANNOINPA RUOKAA SILTI! Pidimme kehitys keskustelun kotona, saako noin toimia, saako valehdella, miksi on valehdelut yms.

Tänään sama juttu, heippa kulta, ruoka on kaapissa, muista mistä keskusteltiin. Syö ruoka, sitten puistoon! EEEEEIIIIIIIIIIIIII TOIMI! Jäbänderiä ei näkynyt ei kuuulunut, kävin etsimässä. Noup ei mitään, ja sieltähän se poika saapui myöhässä taas. Oli ollut kaverilla ja oli unohtanut ajan kulun. Ensimmäinen asia kun poika tuli kotiin oli, että minä itku kurkussa sanon, että hei nyt oikeasti, eikö me juuri eilen sovitttu näistä asioista. Ymmärrätkö mikä huoli ja kuinka surulliseksi tulen. Poika tuli ja pyysi anteeksi RUOAN JÄLKEEN, HUOMIOIKAA RUOKIN LASTANI TAAS =D 

Minä kehuin, hienoa, että pyydät anteeksi ja olet pahoillasi. Olin hiljaa. Poika oli hiljaa. Hetken päästä kysyi, saanko arestia. Et. Voit kyllä antaa poika sanoi. Auttaako se? EI. Jotta aresti toimii, sen on pidettävä. En voi antaa arestia ja olla töissä, koska poikahan voi vapaasti silloin viilettää. Voiko tämä ajattelemattomuus johtua ADDsta? Voiko nämä johtua ADDsta.

Ja by the way, lääkäriin päästiin ja lähete saatiin! JES! Tästä voi vain mennä ylös päin! Siihen asti, on vaan yritettävä. Mietin, että lupasin viedä hänet elokuviin, tämän päivän vitun huora, ja muun jälkeen, olen miettinyt olenko kauhea jos sanon, että käytöksestä johtuen en vie sinua. Tuntuu, että nykymaailmassa ei ole hyvä jos annat arestia, otat pelit pois, kännykän etc. Vaan keskustellaan, ja vittu keskustellaan vähän lisää. Entä jos olet tehnyt jo kaiken? Keskustellut, ollut saatanan positiivinen. Kehunut koko vitun ajan, entä jos se ei auta. Ja kyllä olen myös yrittänyt aresteja kännykän pois ottoa, kaikkea!

Tässä tämän päivän fiilikset