Tyyntä myrskyn jälkeen

Viimeinen postaus oli aika, hmm, rankka itselleni. Loppuviikko:

Torstai on toivoa täynnä, eipä tuntunut sisltä viime torstaina. poikani keskiviikkoisten sekoilujen jälkeen, puhuimme mielestäni oikein hyvän keskustelun, joten oletin, että torstai toimii, ja onnistuu ja menee kaikin puolin hyvin. Kuten jo aiemmin kerroin niin näin hyvin ei torstai mennyt.

Perjantai meni täydellisesti. Alex odotti missä sovimme, ja oli erittäin ylpeä itsestään myös! Kehuinkin häntä kovasti asiasta. Oli ihana nähdä pojan nappula silmät loistavan, ja nähdä kuinka ylpeäksi hän tuli itsestään kun kehuin.

Lauantai olikin perheessämme suuri päivä sillä Alexilla oli syntymäpäivät ja hän täytti 11-vuotta. Meillä on ollut jo pidemmän aikaa traditio, että syntymäpäivänä nousen, laulan ja tuon kakun aamupalaksi. Ja kyllä KAKKUA AAMUPALAKSI! Epäterveellistä ja hyvää, 3 suklaanmousee kakku! Syntymäpäivänä saa myös toivoa mitä haluaa tehdä, Alex halusi mennä katsomaan elokuvan the Mummy(Muumio), ruoaksi toivoi omatekemiä hamppareita, ja illalla pelaamaan fudista!

Täydellinen päivä oli  tämäinenkin!

Rakastan näitä päiviä, näitä hetkiä, näen hänet, hän on onnellinen, minun pikkuinen. Kaikki meni mahtavasti, parhaiten jäi mieleen fudiksesta, kun sain pallon täysiä naamaan ( vahingossa), sekä ilta kun nauroimme niin, että Alex kaatui sohvalta ja nauroi vedet silmissä! Lempi kohtani koko päivässä oli juurikin illalla, sohvalla, kun poika tuli äiskän kainaloon.

Välillä oot vaikea ja rasittava, suurimmaksi osaksi niin ihana ja rakas! Rakastan sua vähemmän tänään kuin huomenna, joka päivä enemmän! <3 Hyvää syntymäpäivää muru! <3