SALAPERÄINEN SAIRAUS LAPSELLA

Poikani oli viikon kotona, ja sitten vielä viikoksi meni isällensä. Hän palasi sunnuntaina, myös pikku rinsessa palutui samana sunnuntaina, ja ovatkin ehtineet jo olla kotona melkeinpä 2 viikkoa.
Päätimme heti sunnuntaina aloittaa rentoutavalla saunalla, samalla saisi vaihdeltua kuulumisia.

Poikani lopetti saunomisen ensimmäisenä ja pian alkoi itkemään kivusta, alaselkään sattui. Menimme kotiin, annoin lääkettä, mutta taas yöllä poika itki kivusta, lisää lääkettä. Aamulla hetken hengailun jälkeen poikani itki jo taas, soitin lääkäriin, saimme hoitajalle ajan HETI.

Oireet ovat todella epämäräiset, kuvia ei otettu vaan määrättiin burana/panadol yhdistelmä. Sanoin siinä aika vittuuntuneena, että onhan tuo nyt selvitettävä, eihän toi ole millään tasolla normaalia, että poika itkee kivuista. Kuhan ei kuume nouse, niin tämä riittää, saatiin lähete myös fysioterapiaan. IHMETTELIN KAIKILLE MINKÄ HELVETIN TAKIA SITÄ SELKÄÄ EI KUVATTU?

No torstaina soitin taas terveysasemalle, että nyt nousi kuume, pojalla alkoi migreeni kohtauksia olla päivittäin ja myös masu kipeä. MÄÄRÄTTIIN VERI JA PISSANÄYTE.

MENESTYMISENI VERIKOKEISIIN VIEMISESSÄ:

Torstai: 
Poika purskahtaa itkuun:" EN LÄHDEEEE ENN LÄHDE EN LÄHDE (Pelkää piikkejä)"
Ajatukset:STNA VITTU PERKELE! Tyhmä minä aina aina aina varoita ennen muutama päivä aiemmin, mutta sain nyt vasta tietää samana päivänä näytteistä, noh mennään huomenna.

Perjantai:
(Olin innoissani, olimme sopineet, että menemme, ja matka alkoi! KATSOIN PUHELIMESTA OSOITETTA KUN HUOMAAN ETTÄ PERJANTISIN SULJETAAN JO KLO 16)
Ajatukset: VOI STNA VITTU EI TAAS HELEVTTI SENTÄÄN, TYHMÄ MINÄ TYHMÄ MINÄ)

Maanantaina:
 Pysähdymme ottamaan verikokeita. Poika tulee huoneeseen, laittaa kädet paidan sisään ja alkaa itkemään, EI EI EI EI EI EI Ei! Katson kelloa olemme myöhässä fyssarista, pakko lähteä. Fyssari oli aivan ihana, mutta sanoi, että nyt on pakko mennä ja uskaltaa. Käykö? Poikani nyökkää.

Tänään:
Olimme taas puhuneet, kuinka nyt mennään ja uskalletaan, ja poika on ihan mukana. Suuntaamme Myrtsiin. Poika on henkisesti valmistautunut, että häneltä otetaan sormenpäästä, koska neulaa ei saa kun rauhoittamalla hevoslääkkeellä, tai noin 100henkilöä pitelemässä aloillaan, been there seen that!
Päästään nopeasti sisään: JES JES! Emme ota sormen päästä. No sitten et vittu ota, sanoo poika ja alkaa itkee menee penkille istumaan.
Ajatukset: VOI VITTTTUUUUUUUU!!!!!!!SAATANAN PERSEEN REIKÄ!

Soitin pojan isälle ja siirsin pokkana vastuun hänelle, sillä en voi itse juosta töistä pois jatkuvasti, sekä siirtää asiakkaita. Hän vie pojan huomenna.

Nyt kysymys: Mitä helvettiä tollasessa tilanteessa voi tehdä? Mihin viedä. Voin sanoa että jos väkisin joku yrittää ottaa sieltä tulee monoa naamaan ja nopeasti. Onko labroissa resursseja ottaa kymmenen hoitsua jotka pitelee kiinni, vai millä tavalla tulee toimia? Onko muilla lasta joka ei anna ottaa verikokeita?


Kommentit

Suositut tekstit