RÄJÄHDYKSIÄ

Minun lempibloggaajani on Mommy Be Good. Miksi, koska hän on suora. Hän puhuu minun ajatuksia, vaikka ne ovat hänen. Hän ei säästele sanojansa, on rehellinen, hyvässä ja pahassa. Hän puhuu asioista jotka koskettavat minua ja minun elämää. Saan hänen blogeista neuvoja, vinkkejä ja uusiä näkökulmia. SAAN TOIVOA, etten huku, ettei poikani huku kaiken tämän paskan keskelle. Hän antaa meidän KELLUA hetken pidempään.

KIITOS!

Viikko on ollut hyvin helvetin raskas. Olen unohtanut hakea pojan lääkkeet, ehkä myös hiukan tahalleen, sillä koulussa ne eivät vaikuta millään tasolla. Paitsi pojan omasta mielestä. Voiko lapselle syöttää kurkkupastillia ja sanoa että ovat lääkkeitä, ja kysyä toimiiko nyt? Pojalla on karkailua ja myöhästelyä, eli samat ongelmat kuin ennen. Ei aggressiivisuutta ollenkaan koulussa, se on muuttunut. Lukuun ottamatta yhtä tappelua kavereiden kanssa. 

Ongelmia syntyy semi helposti koska poika ei näe asioita kuten muut, poika ei kuule asioita kun muut, poika on hyvin oikeudenmukainen, mutta ei käsitä epäoikeudenmukaisuutta. Poika on myöhässä koska puhelin, millä  pelaa, eikä omista AJANTAJUA. Poika ottaa hatkat, eli menee rauhoittumaan, mikä edelleen katsotaan poissa vitun oloksi. Harvemmin on tunteja poissa, PAITSI NYKYISIN PUUTYÖ.

Erkkaluokan jälkeen, koenumerot ovat olleet: 

hylättyjä tai seiskaa

 ennen oli 

8-10. 

Terkkarilta tuli kysely:

Minkälainen luokka henki? EI OLE

Kavereita? EI OLE

Allun oman kertoman mukaan:

"Äiti en pysty keskittymään mihinkään, koska luokassa vaan huudetaan ja melutaan."

Läksyjä tehdään kotona kun erkka ope merkannut, jos ei ole ei tehdä. Siinäkään ei koululta joustettu, että voisi merkkaa ne läksyt wilmaan, olisi aina tehtynä.

Millä taistella tätä paskaa vastaan? Millä? 

Itse teen nyt oman osuuteni tässä myöhästely etc asiassa ja käyn ostamassa nyt isomman muistikortin, jotta saan ladattua appin jolla lukitsen pojan puhelimen aina aamusta koulupäivän päättymiseen asti.

Meillä on TAAS koulupalaveri, se on viiminen johon aion osallistua. Kun viimeksi tehtiin lasu ilmoitus myöhästelyistä, ja poissaoloista (jotka olivat rauhoittumistilanteita)

LASTENSUOJELUN KANTA OLI:

KOULUN ON TEHTÄVÄ JOTAIN KONKREETTISTA EIKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LAITTAA POIKAA ERKKA LUOKALLE.

Koulu tekee kaiken minkä tiedetään aiheuttavan ahdistusta. Mitä minä voin yksin tehdä, en yhtään  helvetin mitään, vaikka huudan ääneni käheäksi, vaikka kuinka pyydän ja anelen. 

Miten olisi ollut oma avustaja, ei saanut kuulemma. Saatiin avustaja 3x viikossa 2:ksi tuntia luokkaan. Ehkäpä juuri koska resurssit. Auttaako erityislapsia paikan vaihto, annan isälle, pelastan hänet vaikka mikä olisi. Mutta mikä on oikein? Mikä on vaihtoehto?

Onko syy minussa? OLENKO LIIAN KILTTI?

SYY miksi olen pohtinut tätä:

Isällä:

 poika tekee läksyt, ei koske puhelimeen, ei väitä vastaan,, ei ole ongelmia,syö jopa saatanan vihanneksensa, vaikka olisi palsternakkaa

Näyttääkö lapsi viikonloppu vanhemmalla tunteensa kuten "kotona"?

EI, mutta silti en voi olla miettimättä. Minä yritän, ja yritän ja yritän ja yritän. 

Eilen jouduin repimään pojalta puhelimen, sillä olemme sopineet että klo 19 puhelin lähtee pois. Pyysin kauniisti, pyyysin kovemmin, muistutin sopimuksesta, lopulta otin puhelimen, ja mitä seuraa? Järkyttävää kiljumista, aivan kuin jotakin tapettaisiin. Pikku ninja hyppii pitkin seiniä, viskasee korkkareillani mua jalkaan ja luistelukypärällä ehtii heittää myös, yritän pysyä rauhallisena, saada myös kiinni, jotta saisin kiinnipitoon. Poika pukee päälle poistuu rappuun  rauhoittumaan. Oikein hän osasi poistua.

Poika ei ymmärrä, hän joko esittää että ei ymmärrä tai hän EI YMMÄRRÄ. Hän nappaa sanoja sieltä täältä ja muodostaa käsityksen. ESIM.

(Poika oli riehunut luokassa)

Minä: Kulta ymmärrätkö, että et voi toimia tuolla tavalla. Et voi heitellä kirjoja tai edes tönästä pulpettia opettajaa päin, sillä siinä voi käydä huonosti. Pahimmassa tapauksessa voi opettaja vaikka kuolla, jos opettaja horjahtaa ja lyö päänsä pahasti.

Poikani (PURSKAHTAA ITKUUN JA KAMALAAN ULVONTAAN)

Kutsutko sä mua murhaajaksi!!!!????

Poika on A luokalla, hän on tehnyt 5a matikan kirjan, opettaja antaa kevät lukukauden kirjan 5b kirjan. Poika oli heittänyt kirjan maahan ja sanonut että ei tee, muut tekee 6a. Opettaja koittaa selittää, että ei tee, mutta auttaako se? EI. Poika on kuvitellut, että koulukirjat menevät luokkien mukaan. Hän on 5a luokalla, seuraava siis olisi 6a, ei missään nimessä 5b. Eilen olen selittänyt, tänään olen sellittänyt, veljeni on selittänyt eilen, että kirjat eivät mene luokittain, ja se on aivan sama jos opettaja antaa ekan luokan kirjan niin silloin tehdään sitä. Tänään poika oli jo saanut kyseisestä kirjasta muutaman tehtävän tehtyä. THANK GOD!

Näin meillä päin.

Tänään läksyjen teko:

Tehtiin läksyjä, valitsin viimeiseksi epämielyttävän, jossa piti vastata lausein. Siihen asti meni hyvin. Sen jälkeen hän kirjoitti vain sanan. En tee on liian pitkiä, en vitussa tee. Älä tee, ne on huomenna edessä kuitenkin. Ei en valitse istuttaa poikaa yöhön asti, koska siitä seuraa ongelmia koulussa (VÄSYMYS= RAIVO), poika söi iltapalan ja meni nukkumaan.

Kerran koulussa oli ollut todella rankkaa. Kuulin tämän laulun soitin sen pojalleni, siinä itkien me tanssimme huolemme pois, SANAT! Sopii kun nakutettu poikaani, meihin.