YKSINÄISYYTTÄKÖ?

Yrittäjyyden alettuani olen nähnyt ystäviäni paljon vähemmän, olen töissä. Ensimmäiset puolivuotta tein töitä 10-19 arkisin, lauantaisin 10-18, ja jokatoisen viikonlopun perjantaina 10-21. Missä välissä jää aikaan mihinkään,tai milloin edes jaksaisi?

Nykyään olen töissä 10-17, sekä lauantait, ja jokatoinen perjantai 10-21, tänä perjantaina itseasiassa 10-22. Arkisin lähden töistä, haen Jadan (tyttöni) tarhasta, teen ruoan, ehdimme leikkimään max. puolituntia kun onkin jo iltapesun ja iltapalan aika. ARKI! Onneksi kesä, voi mennä puistoon ja vaikka syödä ulkona picnicillä.

Kaipaan ystäviäni, jos minulla, enää sellaisia edes on. Ei varmasti monia. Koitan kuitenkin ajatella, että oikeat ystävät ovat kuin tähdet, vaikka et aina näe heitää, tiedät että he ovat siellä. Tottakai rakastan lapsiani, ja olla heidän kanssa, mutta kaipaan sitä, että puhun toiselle aikuiselle, vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan huonoja juttuja ja nauretaan. Kuulostaako tyhmältä? Ja tiedän puhelin toimii kumpaakin suuntaan!

Voin myös tunnustaa, että en aina myöskään  halua soittaa, koska kaipaan hektisyyteen rauhaa. En kehtaa soittaa, koska pelkään, että valitan liikaa, pian kukaan ei halua kuulla minusta! Jos ei kuule, unohtaako? Kumpi on parempi yksinäisyys, hiljaisuus, kun rehellisyys, vaikkakin sitten valituksen muodossa?

Makasin ripsihuollossa 2-3viikkoa sitten, kun puhelimeni soi. Ystäväni soitti, ja ilmoitti varaavansa minut viimeinen päivä toukokuuta, jotta pääsemme ulos. Meinasipa tulla itku, minulla on ystäviä!

Olen paska ystävä, huono, huonoin, aina muka kiire. Ja se SAATANAN ARKI, Alex ei kestä hyvin muutoksia, joten en halua rasittaa häntäkään liikaa menoilla.

Jumahdin pahasti  kotiin yhdessä vaiheessa myös, joten voin syyttää itseäni myös. Olin töissä, ja kun oli lapsivapaa viikonloppu, minä olin kotona. Nyt olen päättänyt, että yritän käydä 3viikon välein ripsihuollossa, nimittäin ripsienlaittaja on minun läheinen ystävä. Olen päättänyt, että kerran viikkoon puhun ainakin yhden kerran jonkun läheisen ystävän kanssa, ja kerran viikkoon pyrin näkemään ainakin yhden ystäväni, joko lounaalla, tai lasten kanssa puuhaillessa.

Ps. Huomenna näen ystäväni, hän tulee lapsiensa kanssa meille! 

WORK HARD PLAY HARDER

When i started this business ihave seen my freinds much more less, because i am working. First six months i worked 10-19, and on saturdays 10-18,and every other friday 10-21. When do i have time to see anyone, or when I even manage.

Now days I work 10-17, and on saturdays 10-18, and everyother friday 10-21, except tomorrow 10-22. My usual days I leave from work, i pick Jada (my daughter) from kindergarten, we go home, I do the dinner, we eat, we have max 30mins play time before evening meal, and washing. WEEKDAY! Thank God for summer, we can go for picnic outside.

I miss my friends, if i even have any anymore. Not many. I try to think that friends are like stars, even you can't always see them, you always know they are there. Ofcourse i love my kids, but i miss talking to another adult. Laughing, joking everything. Does it sound silly? And ofcourse I know the phone works in both ways.

I can cofess, that sometimes I don't even want to call. I am super busy with my business, and with kids and home, that just sometimes i need some peace. Another big reason is that i am shamed to call, because i am afraid nobody wants to hear about me if i am complaining. If they don't hear, do they forget? What is the best way: loneliness, silence or honest complaining?

I was laying at lashfill 2-3 weeks ago, when my phone rang. My friend called me, and told me she is booking me last day of may, because she wanted to hang out and have girls night. I almost cried, I HAVE FRIENDS!

I am a bad, bad, shitty friend always on rush. And the fucking WEEKDAY, my son doesn't handle really well changes, so i don't want to stress him too much.

I really stucked at home one point, so i can blame my self only. I was working, and when i had weekend without kids, I was at home. Now i have decided that i will try to go lashfill every 3 weeks, because my lashmaker is my close friend, I will call/talk  at least with one of my friend once a week, I will try to see at least one of my friend once a week, at lounch or with kids.

PS. Tomorrow I will see my friend, when she is coming to my place.