LÄÄKETÖN HETKI kunnes toisin käsketään

Lääkäri päivä, lääkekontrolli. Niinkun päivittelinkin jo aiemmin, ei mennyt ihan putkeen ei.

Aamulla oli asiakas, ja siitä suoraan juoksu jalkaa hakemaan poikaa mukaan lääkäriin.

Soitan ihan innoissani pojalle, ja kerron että olen tulossa, että  tulee vastaan, kysyn tietty missä myös on. Ja se vastaus, se VASTAUS:

"kotona"

Ignooraan asian sillä haluan vaan nyt päästä lääkäriin kertomaan, että en halua niitä lääkkeitä, koska poika ollut niin ärtyisä, ja en halua että meidän kotiin vaikuttaa. Onhan kotonakin ollut onglmia, mutta ei ENNEN nyt joka päivä olla kulli otsassa  oltu, joten....

Ehdittiin lääkäriin taas tovin bussi seikkailujen jälkeen. Meillä on nykyään tapana käydä hakemassa pojalle pulla tai iso coockie eräästä kahvilasta, ja itse otan aina päivän piirakan, tänään se oli fetapinaatti piirakka NAMS!

No ensinnäkin olen nytten muistanut tulostaa niitä saakelin papereita, olen tilannut Espoosta myös koulusta paperit, koska ADHD viitteet alkavat ennen koulu vai oliko se tarha ikää. Tänään oli by the way PAPERIT TULLU ja siellä luki mm.

 Ei siedä muutoksia, pitää miettiä mihin laitetaan istumaan, jotta pystyy keskittymään ohjeistukseen, visuaalinen, ja voi auttaa myös visualiset ohjeet. Ei kestä epäonnistumista. Keskittyminen keskeytyy, pitää zempata paljon jaksamaan ja yrittämään.

Vihdoin lääkärissä, alan kaivamaan papereita. Odotan että hoitaja kyselee pojalta tai minulta jotain, mutta ei on hiljaista, nostan katseeni, ja kysyn :

Niin?

Hoitaja: Niin?

Minä: Niin mitä?

Hoitaja: miten on mennyt?

Sanon:

"ärsyyntyneisyyttä huomattavissa, nälkää etc. En halua lääkkeitä koska on juurikin ollut niin ärtyisä, olisiko muita lääkkeitä tai vaihtoehtoja. 

Kertoo, että koulussakaan ei ole huomattu muutosta. Sielläkin vain ärtyisempää käytöstä. 

Töksäytän suoraan: 

"sepä outoa kun mitään merkintöjä ei kuitenkaan ole tullut, paitsi se iso SHOW viime torstaina, ja että matikan tunneilla ei ole tehnyt viimeiseen 4x mitään. Mutta muuten ei ole huono merkintöjä, mikä on minun mielestä PALJON."

Seuraava kysymys tuli täysin PUSKISTA!

"Eikö koulu ole tehnyt pojasta jo lastensuojelu imoitusta? Eikös ne nykyään niitä todella herkästi tee?"

Päässä alkaa taas raksuttaa, vituttaa.

"On tehty kyllä, mutta mitä ne voivat tehä? Mitä? Kotona ei tässä määrin ole ongelmia, koska tunnen poikani, osaan toimia poikani kanssa. Meillä on tiukat rytmit ja rutiinit jotka helpottavat hänen sekasortoa pään sisällä, ainakin luulen. Meillä oli lasun kanssa koululla palaveri, he toivoivat että koulu koittaisi pikku hiljaa itse saada jo jotain ratkaisuja, sillä MINÄ TEEN KAIKEN VOITAVAN. Haen terapiaa, haen lääkettä, jotta siellä koulussa pärjätään. Jotta heillä olisi helpompaa."

Hoitaja keskeyttää:"Hänellä olisi helpompaa."

"No pääasiallisesti haen lääkkeitä koulua varten, tottakai haluan, että poika saa mahdollisuuden, ja että kotonakin olisi aina ihanaa, mutta kun kotona ei ole tossa mittakaavassa ongelmia. Joten koulua varten, mä pärjään ton jäbän kanssa"

Lisäsin kyllä perään vielä, et jos halutaan vielä pahempaa käytöstä niin sitten  lastensuojelu, että poika ahistui siitä viimeksikin niin paljon, että sitten vasta riehuikin, koska pelkäsi.

Mikäli saatais toimivat lääkkeet, jotka olis 24h toiminnassa ja se terapia, niin tottakai olisin enemmän kuin tyytyväinen. Jäbä saisi olla "paras" mahdollinen itsensä, ilman miljoonaa ajatusta samaa aikaa huutamassa. Mut mä pärjään ja rakastan tota pyörremyrskyä, ihan tollasena.

Aamun perseilyiden jälkeen päätin, että vaikka poika ei itsellensä voisi mitään, se ei tarkoita että hei perseile niin paljon kuin haluat ja selviät ilman rangaistusta. EI. Minun tehtäväni on opettaa normeja, joita tämä maailma tarvitsee toimiakseen, niin ainakin väitetään.

"PUHELIN LÄHTI AAMUISESTA! " (Tänään ollaan myös oltu ottamatta lääke)

*Kilariiiiiiiiiiiiit*

Poika lähtee ovet paukkuen huoneeseen siinä samalla lentää muutamat kynttilät, paiskoo ovea, menee sänkyyn, meinaa ryhtyä nyrkkeilemään, jolloin korotan ääneni:

JA NYT JUMALAUTA LOPPU! Sua saa harmittaa ja ärsyttää, mutta tavaroita sinä et heitä etkä riko.

Poika kiipeää kerrossänkyyn, ja alkaa heiluttaa päin kaappia.

Poistun keittiöön jatkamaan ruokailua.

Ovi käy. Menen katsomaan, Poika on rapussa rauhoittumassa, pyydän sisään ei tule. Menen syömään loppuun nopeasti ja menen takas. Poika on ottanut maton, ja lehtikranssin jonka teimme tyttöni kanssa. Ja TAAS SAMA SAATANAN VIRHE MINULTA.

"Tuo ne tänne heti, tai se puhelin on vielä kauemmin poissa."

Kranssi repeytyy.

Laitan oven kiinni. Menen taas 5min päästä uudestaan, poika istuu rappusilla, on laittanut kranssin jämän takasin oveen. Tuonut ovimatonkin oven eteen. Menee huoneeseen. On rauhassa, mutta harmistunut. Tulee pois. Pyydän syömään, ei ole taaskaan nälkä. Syö iltapalan, siivoaa vessan jonka oli aamulla sotkenut. Ei suostu puhumaan. Jätän rauhaan. Menee nukkumaan.

"Äiti, tule kattoo mitä mä tein."poika huutaa huoneesta.

Menen, kuulen jo nyyhkytyksen ja itkun.

Lappu:

VITUN PASKA, SULLA EI OLE MITÄÄN ADHD:TA

SÄ OOT MULKKU JA IDIOOTTI

VITUN PERSKARVA

"Miksi sä noin kirjoitat, eihän tuo ole totta?"

 "Onhan isikin sano ettei mulla ole sitä (isä kyllä ei muista sanoneensa näin, puhuin asiasta hänen kanssaan) Mä oon vaan paska"

"Etpäs ole, sä olet hyvä, fiksu ja ihana poika. Tämä viikko on ollut huonompi, MUTTA sä olet hyvä poika Alex, ja mä rakastan sua. Älä välitä tästä päivästä, huomenna on uusi ja parempi päivä."

Poika nyyhkyttää ja pyytää perusteluja että häenllä on se, sanon että hänellä on monia ominaisuuksia, joita ADHD:hen kuuluu. Itku ja nyyhkytys loppuvat pikku hiljaa.

"Koita nukkua, rakastan sua"

Mä mietin, että koitan keksiä jotain, missä poika on extra hyvä, ja että hän tekisi joka päivä sen. Jotta voin kehua. Kehun kyllä ihan perus asioistakin kuten pukemisesta, läksyistä jne. Mutta koitan keksiä jotain, missä oikeasti hän saisi suuren ylpeyden tunteen itsestänsä, koska tää on ollut rankka viikko, ja uskon, että tarttee hiukka jotain positiivista nyt tähän!

Miten voikin harmittaa näin paljon pojan puolesta. Voikun voisin vaan ottaa tuon taakan häneltä.  Tai edes näyttää pojalle, hänet minun silmin.