Pienet suuret voitot meidän perheessä

Aamu alkaa pojalla huonosti. Normaalisti olisi klo 10 aamu, viimisellä viikolla poikkeukselliset koulupäivät.

Muutokset. Not good! 

"Mä meen 2h aiemmin, niin aivan varmana lähden 12, koulusta, 2h aiemmin!"

Mahtava aloitus siis tälle aamulle, huoh!

Vastapainona tälle tyttöni oli kuin naantalin aurinko!

Tyttöni rakastaa luontoa kuten minäkin, joten oli helppo mennä tarhaan ja tutkia mitä luonnolla oli tänään annettavaa.

Pienet asiat, ei hyvää ilman pahaa. 

Enään tämä viikko ja alkaisi loma! Lapsilla.

Jäbänderi pamahti duuniin klo 10, oli ehtinyt koulussa olla 1,5h. NICE!

Eipä kyllä yllättänyt, valitettavasti viime viikko on ollut yhtä karkailua koulusta.
Suuni loksahti auki, kun jäbä kattoo isoilla ruskeilla simillään, ja sanoo:"Moi."

En saa muuta sanottua kun: "Mitähän helvettiä? Miksi sä et ole koulussa?"
Allu miettii paniikin omaisesti ja vastaa: "Mä jouduin seisomaan, kun laulettiin Suvivirttä."
Minä koitan sulkea leukaani, ja kysyn hölmistyneenä: "Ja?"
Alex:"No mä en nähnyt tekstejä."
Minä:"Joo-o, seisoiko muut?"
Alex:"Joo."
Minä:"Niin, ja muutkaan ei varmasti nähneet hyvin. Alappas nyt mennä sinne kouluun!"

JA JUMALAUTA SE MENI SINNE! JES JES JES!

Nämä pienet asiat on meillä päin aivan valtavia voittoja! Myöhemmin kun tuli liikkeelle, heitinkin yläfemmat ja kehuin.

Today started badly with my son. Usually on mondays he goes 10 am today he went 8.30am because it is last week before summer break.

He can't handle changes well. Not good!

So the day started really well!

My daughter were smiling like a sun all morning.

She loves nature like me, it was so easy to go to kindergarden, and look what flowers there was, and explorer nature.

Little things. Not good without bad.

1 week to go and then the summer break starts!

My son come suddenly at my salon. He manage to be at school 1,5h. NICE!

Well it sounds sad, but it really didn't surprise me at all. Last week he has been running from school every time there is any conflicts.  My jaw dropped when he looked me with his big brown puppy eyes and said. " Hi."

I didn't find words, i just throw up word: " What the hell? Why aren't you at school?
My son: "Well i had to stand, when we sang.
I looked at him like a stupid person and asked: "And?"
Alex(my son):" Well i didnt see the lyrics."
Me:"Okey....Did everybody else stand also?
Alex:"Yes."
Me:"Well I think other kids either saw well enough, so go back to school.

And you know what?

HE WENT TO SCHOOL!!!! YES, YES ,YES!

In our home these little things are really big victories! Later my son came to salon, and i told him how proud i am of him, and high fived with him!