Lääkkeet VAIHTOON sanoo itsekäs äiti

Kani kuittaa ja kiittää. Meidän ADD-lääkitys kokeilu, on ollut niin raivostuttava. Olihan se tiedossa, mutta kuitenkin. Koulussa ollut ongelmia joiden vuoksi aloitettiinkin lääkitys, otan vaikka pojan koti opetukseen, nimittäin tätä piemtä pyörremyrskyä en aio katsella. Kotona ei ole ollut tämmöistä ennen lääkkeitä, joten ei muuten varmana ole tulevaisuudessakaan!Toki tiedän, että oikeaa lääkitystä vasta haetaan etc, mutta silti VAIHTOON!

Laittelinkin jo aiemmin näistä päivistä, millaista kotona on ollut, ja mä EN todellakaan, halua näitä lääkkeitä. En tiedä voinko itse päättää edes siitä, mutta aion kyllä kantani ilmaista ERITTÄIN VAHVASTI!

Koulussa on mennyt hyvin, tänään ja viimeiset 4 kertaa matikassa, ei ole suostunut tekemään tehtäviä, enkä oikein ymmärrä miksi kerta ne osaa, ainakin kotona tekee läksyt 5 minuutissa.

Mutta käytös on ollut parempaa, merkinnöissä myös PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖSKENTEELYÄ ÄIDINKIELESSÄ. Joten jes jes jes, mutta KIITOS EI.

Se kuinka huonotuulinen, ja kiukkuinen, poika on. Ärsyke herkempi niin EI KIITOS! Ei kotonakaan ole tapahtunut mitään kummempaa, mutta hän on jatkuvasti virittäytynyt, kuin pommi, joka odottaa vaan ansaan astujaa! EI EI EI! En varmana kattele tommosta. Eli vaihtaisin hyvin mielelläni nämä tai jotain.

Muutama esimerkki omasta pikku pyörremyrskystäni.

Soitin eilen hänelle kaupasta ja kyselin onko toiveita ruoan suhteen, että sisko ehdotti kanaa, poika rakastaa kanaa ja nuudelia ja toivoikin myös tätä. Oi ihana päivä kaikki menee kuin rasvattu, teen iloisesti ruokaa, saan pöydän katettua, soitan pojalle, jota ei taas ruoka-aikana näy ja muistutan että pitää tulla syömään. Poitsu tuli innoissaan, ja nuuhki ilmaa ja kertoi kuinka hyvältä tuoksuu, käy vessassa, tulee keittiöön ja BOOOM:

"HYI VITTU TÄTÄ MÖSSÖÄ AIO SYÖDÄ!"

Minä siinä jään luukku auki että mitähän vittua, nielen kiroilun ja kysyn:

"Etkö toivonut kanaa ja nuudelia?"

"VITTU NIITÄ KOIPIA"

(VOI VITTTUUUUUU, huudan pääni sisällä)

"Maistappa sitä, varmana tykkäät":ja koitan hymyillä.

"Kana ja nuudelit on hyvää, toi kastike on kauheeta paskaa en syö."

No tietenkin mun pikku prinsessan suurin idoli on hänen veljensä.

"Äiti mä en kyllä syö tätä kastiketta se on ihan kamalaa."

Kiitos vitusti, ja littipeukku perään, pääni sisällä ofcourse.

ESIMERKKI 2

Otiin lähdössä mummolaan käymään. Oltiin sovittu, että koko perheen voimin lähdetään. Poika ilmoittti  sitten että ei varmana lähde. Noh, ei mennä sitten, mietin päässäni. Yhtä äkkiä poikani soittaa itkien:

"Mun kaveri ei tuu mun syntymäpäiville, se haukku mun englantia, ei kyllä varmana tule. Ei oo enän mun paras kaveri. Mä tuun mammalle."

Poika ei ihan näin herkkä ole, ei ala itkemään jos sanotaan että hänen englantia ei ymmärrä, mutta tällä kertaa oli. Ja itku ja nyyhkytys täytti talon. Poika taisi itse tajuta myöhemmin haista paska viestin jälkeen ettei mennyt ihan kuin strömssöössä, ja lähetti anteeksi pyyntö viestin, ja illalla kaverukset jo leikkivät yhdessä.

Uusina oireina: ei syö, itkuisuus, HELVETIN ÄRSYYNTYNYT. Onneks huomenna lääkekontrolli.