SAIRASTELUA RAIVOA JA RAKKAUTTA

Maanantaina huomasin, että tytölläni oli kuumetta. Listat oli duunissa buukattu täyteen. Nopeasti mummerolle viestiä, joka vielä myöhään vastasikin, että tulee hakemaan tytön heti aamusta! Sinne lähti pieni potilas, ja sillä tiellä on vieläkin. Mummero on sairaanhoitaja, diagnoosi tuli seuraavana päivänä, entero rokko. Poikani alkoi tiistaina valittaa vatsaansa. Kyselin mummerolta seuraavana päivänä tästä, ja sanoi, että näinkin voi alkaa. Keskiviikkona meni vielä oudommaksi, poika nukahti yöunille klo 19. Ei terve, todellakaan, yleensä menee sänkyyn 21 ja lukee kirjaa ainakin tunnin. Torstaina-Perjantaina oli käteen ilmaantunut näppyjä, kitalaki punoitti, oli mitä tahansa, päätin, että kouluun ei mene. Voihan se olla, että itsekin hysterisoin. Vatsa oli kaikki 3 päivää kipeä. Eli viettti viikon kotona, sekä viikonlopun varmuuden vuoksi.

Tiistai ja keskiviikko, poikani oli edelleen normaalia ärsyyntyneempi. Riitaa tuli, koulukirjat lensi, vedet ensi, vaikka ja mitä. Itse aloin olemaan myös väsynyt ja ärsyyntynyt käytökseen, ja kyllähän tuo jäbä sen aistii,

Perjantaina hän oli kuin toinen ihminen. Totteli mukavasti saimme läksyjä tehtyä, pidimme taukoja aina kun olimme saaneet yhden tehtäväsarakkeen valmiiksi. Aukeamat menivät kuin siivillä. Katsoimme hassuja videoita, nauroimme vedet silmissä.

Lauantai oli samanlainen. Saimme läksyjä tehtyä, olimme sopineet että teemme niitä. Ettemme jää jälkeen. Viimeinen sivu, ja huomasin kuinka poika alkoi ärsyyntymään. Pidin kiinni sopimastamme, me sovimme, loppuen lopuksi poika otti vesi pullon ja tyhjensi sen matolle. Tyynen rauhallisesti kävelin keittiöön ja sanoin, että teen iltapalaa, sitten nukkumaan, poika söi, mutta ottikin kirjansa esille, ja teki tehtävät. Hymyssä suin ja vikkelään. Puhuimmme jälkeen päin purkauksesta, ja päivästä jäi hyvä fiilis.

Näin jälkeenpäin mietin itsekseni:

Tekikö poika läksyt, koska näin ollen uhmasi minun nukkumaan meno käskyä?

Vai ajattelenko liikaa ja olenko vain tyytyväinen että teki ne läksyt?

Kuinka te näette asian?

Tänään kävimme myös mummoni 96-vuotis syntymäpäivillä, kunnioitettava ikä, kunnioitettava ihminen <3  ONNEA!

Loppuen lopuksi mulle jäi hyvä fiilis tästä viikosta. Nämä ovat voimaannuttavia. Saan voimaa kun näen pojan hymyilevän, innon palaavan ja sen kuinka hän on hän. Mikä muuttui? En tiedä, en usko, että itse olen mikään taikuri ja keskustelu taitoni muuttavat pojan käytöstä, ehkä huonompi kausi on päättymässä, ja se pieni maaailman iloisin ja avuliain jäbä on taas sieltä palaamassa auringon kanssa takaisin.